Etsi Röpe!

Mulla on pehmolelu, jonka nimi on Röpe. Röpe on Darraketun sukua ja sen kyllä huomaa Röpen olemuksestakin. Röpellä on nimittäin aina darra. Ja sen vuoksi Röpe usein sammuu mitä kummallisempiin paikkoihin. Hyvän ystäväni Millan kans aina repeillään kun löydetään Röpe mitä eriskummallisimmista paikoista. Tässä muutama!

Röpe ja Millan hammasharja

Eikö sulle oo muka koskaan tullu syödessä väsy?

Rosvopaistia?

Imppaaminen ei sovi Röpelle

Millan kanssa meillä on tapana "piillottaa" Röpe eri paikkoihin. Oli kyllä hauskaa tylsän työpäivän jälkeen huomata, et Röpe saattoi löytyä viinipullotelineestä tai jääkaapista. :D

Oma koti kullan kallis

Vuoden asuttuani omillani päätin, että nyt on aika vaihtaa maisemaa ennenkuin jämähdän tänne koomajoelle lopullisesti. Muutenkaan tuo kaupunki ei enää kesän jälkeen tarjonnut mitään syytä miksi sinne jäisin, joten nyt jos koskaan kannatti vaihtaa maisemaa ja lähteä kohti tuntematonta.

Nyt sitten pyörin Tampereella kaverin nurkissa ilman sen kummempaa tietoa tulevaisuudesta, mutta katsotaan mitä tuleman pitää :) Koska ensimmäinen varsinainen kunnon asuntoni oli ensimmäiseksi kämpäksi todella hyvä, päätin jakaa muutaman kuvan hetkistä joita tuossa asunnossa on vietetty.

 

 

 

Värikästä vai mitä!

Sotkulta en vuoden aikana välttynyt, mutta kuka ny vuoden pystyis asuun ilman sotkua!

Jotain tosi mielenkiintoista siellä tapahtuu!

kaverit edustaa meikän tupareissa! :D

Porukka villiintyy!!!

Meikä on oikee mestarikokki! popparitki onnistuu täydellisesti!

saa nähädä et millanen kämppä seuraava kämppä on. tälle asunnolle mä antasin 3½/5

Metroilua

pari vuotta sitten olin ystäväni millan kanssa viettämässä viikonloppua helsingissä. silloin menille metrolla ensimmäistä kertaa. kumpikaan meistä ei ollu ennemmin mennyt metrolla joten olimme innoissamme kun vihdoin pääsimme metron kyytiin. sieltä se metro sitten saapuikin ja ihmiset ryntäsivät metrosta ulos ja sisään. menimme metroon suht ripeästi, mutta paniikki valtasi meidät kun alkoi kuulua TUUT TUUT TUUT. olimme sata varmoja, että nyt tää metro lähtee liikkeelle raketin lailla ja me lennetään toiseen päähän metroa! siinä sitte laitoimme juoksuksi ja sujahdimme äkkiä istumaan metron oranssille penkille. kun metro sitten lähti, tajusimme ettei se metro nyt niiiiin lujaa lähtenytkään liikkeelle, joten turhaa panikoimme ja juoksimme istumaan. tajusimme myös kuinka ihmiset tuijottivat meitä. no tulipahan kaikille ainaki selväksi että olimme ekaa kertaa metron kyydissä!

bilbaossa kuljimme hennan kanssa paljon metroilla. kerran lähdimme metrolla katsomaan rantoja, joita oli todella paljon bilbaossa. pisin metroreissu taisi kestää about puolituntia ja silloinkaan emme menneen ihan pääteasemalle asti, koska hennalle tuli niin kova vessahätä että oli pakko jäädä jollain pysäkillä pois ja etsiä vessa! :) bilbaossa myös nolasimme itsemme pahemman kerran ja se tapahtui juurikin metrossa! onneksi asialle osaa nyt jo nauraa. mutta siitä mä kirjotan sitten joskus toiste!

viimeksi oon metrolla liikkunu kun olin pääsykokeissa helsingissä. ei tullut paniikkia. metrolla kulkeminen oli jo sen verran tuttua. :)

Viimeisin metroilu päättyi Kaisaniemeen. :)

Tuskallisen taivalluksen sankarit

Opistolla oli pakollisena kurssina vaellusviikko kuusamoon karhunkierrokselle. Mä ja Fanni päädyttiin samaan ryhmään, sillä me molemmat valittiin ryhmä, jossa vaellettiin reilu 20 kilsaa ( oiskohan ollu 27 kilsaa tarkalleen). Tuon vaelluksen aikana meistä tuli entistä paremmat ystävykset. ai miksikö? johtui varmaan siitä et yhdessä jaettiin tuska mitä tuon vaelluksen aikana tuli. :D kumpiki jaksoi manata aina ääneen kun tuli älyttömän pitkä nousu tai kun levähdyspaikkaa tai ruokaa ei näkyny eikä kuulunu.

ton reissun aikana jotenki huomas kuinka samanlaisia me fannin kanssa ollaan. vaikka itse vaeltaminen oliki aika rankkaa niin meillä oli silti kyllä mielettömän kivaa! :)

Melkein koko viikon jakso sataa! Sehän v*tutti entisestään jo valmiiksi hyvin reipasta vaeltajaa :)

Mutta onneksi Fannilla on asenne kohdallaan!

  

Ekana päivänä me vaellettiin oikeen huimat 700 metriä! Mutta oli jo myöhäinen ilta ja piti alkaa pystyttään telttoja ja tekeen ruokaa! Mun ja fannin piti mennä hakeen alhaalta joesta vettä pimeessä ja eikös fanni sitten kaatunu märällä kalliolla ja sai tosi lujaa kipeetä! Mutta me vaan naurettiin ihan vääränä asialle! :) Ja sinnikkäästi fanni jaksoi koko viikon rämpiä mettässä alun vaikeuksista huolimatta. :)

Kaikki työt mitä meille annettiin me tehtiin aina yhessä. :)

ja noi vessat! että me molemmat vihattiin noita haisevia paskahuusseja! 

Yhtenä iltana fanni viisaana tyttönä päätti kuivatella märkiä kenkiään nuotiolla. Vielä kun olis antanu hetken kauemmin olla niin olis saanu vaeltaa loppumatkan paljain jaloin. :)

Karhunkierrokssella oli kyllä myös todella kaunista ja me räpsittiinki paljon maisemakuvia ympäriinsä.

Vaellus tarjosi myös tunnellmallisuutta! :)

Me oltiin niiiiiiiiin onnellisia ku me päästiin sieltä mettästä pois!

Näin jälkikäteen kun tuota vaellusta muistelee niin tulee todella paljon hyviä hetkiä mileen jotka saa mut nauramaan! Meille sattu ja taphtu siellä niin paljon kaikkee. ja huonoinaki hetkinä oli silti kivaa! :) Ehkä tää reissu oli se suurin syy, miks musta ja fannista on tullu todella hyviä ystäviä. :)

Portailta katsottuna

Olin viime keväänä kuusi viikkoa työharjoittelussa Espanjassa, Bilbaossa luokkakaverini Hennan kaa. Bilbaon keskustan ytimessä oli  yhdet tosi kivat portaat, missä paikalliset ( ja monet muut) nuoret viettivät aikaansa. Niin meki tehtiin Hennan kaa, koska esim. meidän lemppari ravintola oli noiden portaitten vieressä. Monena iltana me vietettiin aikaamme istumalla noilla portailla ja sinne monesti sovimme tapaamisenkin Bilbaossa tapaamien kavereittemme kanssa. Noilla portailla myös aika moni herra tuli meille jutteleen :D

Suomeen palattua meikän perhe jaksoi ihmetellä, että kuinka noista portaista voiki olla NIIN paljon kuvia. Samalla mun perhe pohti, että mahdettiinko me koko tuon kuuden viikon aikana käydä missään muualla ku kertomuksien mukaan kaikki aika meni portailla istuessa. Noh kyllähän me paljo muutaki ehittiin tekee ja näkeen tuona aikana. Mutta jos Bilbaoon vielä joskus meen, niin todennäkösesti menisin eka tsekkaan noi portaat. :)

 Noi portaat tuli mieleen ku olin viikon Roomassa ja käytiin pällistelees espanjalaisia portaita. :) Heti tietty vertasin niitä aitoihin espanjalaisiin portaisiin. ;) Täytyy kyllä myöntää, et Roomassa olevat portaat olivat kyllä komeemmat, mutta Bilbaon portaisiin liittyy todella paljon muistoja. :)

Yksi lukuisista kerroista kun istuskeltiin portailla. :)

Portailla odotimme illan pimenemistä ja suunnistimme Bilbaon yöelämään.

Hennan kanssa oltiin kisatunnelmissa, kun paikalle pölähti muutama herra...

Koko Bilbao oli kisatunnelmissa kun Athletic Bilbao pelas omassa kotikaupungissaan. Meki taidettiin hennan kaa virittäytyä koko kaupungissa vallitsevaan tunnelmaan. :)

Lisää miespuolisia kavereita. Missä lienee ne naispuoliset kaverit...

Muutamat kokikset tuli juotua noilla portailla. :)

Tässä vielä Roomassa olevista espanjalaisista portaista kuva. Vähä enemmän jengiä tuolla :)

Aprillipäivänä on hyvä aloittaa blogi!

Blogeja on vaikka kuinka paljon laidasta laitaan. Kavereiden innoittamana mä halusin kans alkaa pitää blogia. Piti vain keksiä et mistä sitä blogia sitte pitäis. Halusin kirjottaa jostain mistä moni ei kirjoita. Tällaista blogia en oo vielä kellään muulla nähnyt. Mä nimittäin päätin että mun blogissa mä jaan ikimuistoisia tilanteita, joita en haluais koskaan unohtaa.
 Joskus kaverit ihmettelee ku alan nauraa ihan random tilanteessa eikä kukaa tiedä miksi. Silloin usein on syynä se et mulle on tullu mieleen joku hauska muisto. Usein mun muistoihin liittyy jotain sellaista missä tilanne ei ookaa menny niinku sen olis luullu menevän. Joten tää blogi tulee mitä todennäköisimmin pitämään sisällä random tilanteita, kreisejä ideoita, itsensä nolaamisia, mokailua, naurua, kavereita ja perheenjäseniä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä Yritän laittaa myös aina muistoihin liittyviä kuvia elävöittämään tilannetta.  Enjoy! :)

Tänään sattuukin hyvin oleen aprillipäivä ku päätin tämän blogin luoda! Tänä aprillina ei tullu pahemmin tehtyä aprillipiloja, mutta musta niitä on älyttömän kiva tehä ja ite oon aika harvoin joutunu pilan kohteeksi. :D Opistolla asuessa ootin aprillipäivää kuin kuuta nousevaa. Opistolla oli välillä niin tylsää että ehti hyvin miettiin mahtavia aprillipiloja. Hitiksi nousikin makaroonien piilottaminen vessanpöntön reunan alle. Sen jälkeen sai kyllä juosta henkensä edestä karkuun. :) Mutta tuosta pilasta muodostu kavereitten kesken oikeen kestopila ja yksi meidän kavereista, Riikka kertoki tuon aprillipäivän jälkeen tarkastavansa kaikki mahdolliset makaroonipiilotuspaikat harvase päivä ( johtuen siitä, et melkein aina Rillu oli se uhri ), sillä mehän ei Fannin kanssa tarvittu aprillipäivää siihen, että voitais tehdä muille kavereille tylsää arkea piristäviä piloja. :) Huh huh mitä kaikkea me keksittiinkään Fannin, Paulan ja Riikan kanssa tehdä piristääksemme toisiamme noina opistovuosina. :) Tästä kolmen koplasta mulla on vaikka kuinka paljon lisää hyviä muistoja ja niistä varmasti tuun kirjottaan tänne vielä monen monta kertaa. :)

Tässä yksi niistä harvoista asiallisista kuvista mitä meistä neljästä on. Tai no toisista tää on asiallinen kuva ja toisista ei :D